Heellou. On päivittäminen vähän jääny pitkäks aikaa. Muutettiin tosiaan kuukaus sitte ouluun ja oon alkanu koulussa käymää ja ko vähän opinnoissa jäljessä nii hommaa riittää. mutta oon saanu motivaatiosta vähäsen kii nytten nii piristää ! ja oon käyny viitisen kertaa kuntonyrkkeileen, ihan mukavaa hommaa muttei kuitenkaa ihan mun juttu. rankkaa se on, siitä tykkään! 

Armeija.. huoh. en kestä. en vaan kestä. mua ei oo tehty kaukosuhteesee. mut on tehty suhteeseen, jossa mies on rinnalla ja jakaa arkielämän mun kans. okei joo, sehän se oottaa kesäkuun 19.pv mutta... 226 päivää. onkse paljon vai vähän? musta tuntuu et tosi paljon. mut toisaalta onhan tässä jo reilu sata päivää takana. mutta niin paljon jäljellä. 

En tiiä miten kestän tän. huoh. oon niin masentunut. ja niin yksin. keskellä oulua. oon niin kaukana kotoa, tai kaukana ja kaukana mutta kalliin matkan päässä. juttelin tänään puhelimessa pikkuveljien kans. ne on jotain niin sulosta ja ikävä vaan kasvo.. onneks lauantaina näkee <3 vitsi itken vaa ko kirjotan tätä. en oikee tiiä mitä kirjottasin ko on niin paha olla. kaipaan vaan kotiin. kaipaan vaan mun rakasta tänne jakaa tän kaiken mun kans. haluan olla jo iso aikunen ja elää yhteistä elämää saman katon alla mun rakkaan kans. haluan olla jo niin aikunen että ei tarvis ees koulua käyä, ois lapsia ja omakotitalo ja ammatit.... ja OIKEA PERHE-ELÄMÄ. oikea perhe-elämä. ja koira. tulevaisuus tuu jo... tai ees kesäkuu.....